Luettuani Maaseutu-plus lehdestä professoreiden Osmo Hänninen, Mikko
Ahonen, Reijo Ekman ja Paavo Huttunen kirjoitusta ylläolevalla otsikolla
otin itselleni vapauden referoida sitä myös tänne.
Haja-asutusalueelle
on hakeutumassa terveyssyistä pitkälle koulutettua, kokenutta ja
ammattitaitoista väkeä. He ovat käyttäneet työssään paljon kännyköitä ja
kannettavia tietokoneita ja olleet muutenkin pitkään langattomien
teknologioiden kuormittamina.
Tätä kuormitusta riittää
radiomastojen, tutkien ja matkapuhelintukiasemien vuoksi suurissa
asutuskeskuksissa, erityisesti satamien, lentokenttien ja pääteiden
lähistöllä. Tällä hetkellä jo joka kymmenennen arvioidaan saavan
erilaisia oireita sähkömagneettisesta kuormituksesta.
Osalle
ihmisistä on tullut niin pahoja vaivoja, että asutuskeskuksissa työn
tekeminen ja asuminen on vaikeaa oireiden vuoksi. Viimeaikoina
erityisesti univaikeudet, väsymys ja päänsärky ovat olleet paljon
esillä.
Suomi on ollut langattoman puhelinteknologian
mallimaa ja edelläkävijä. Olemme viimeisen vuosikymmenen aikana nähneet
ennenkuulumattomien mastometsien nousun. Kännykät ja muu langaton
teknologia tarvitsevat mastoja ja tukiasemia toimiakseen. Tätä
langatonta teknologiaa on pidetty turvallisena. Lopulta kännyköiden
valmistajat ovat tunnustaneet, että vaarojakin on.
Oma
kännykkävalmistajamme on liki vuosikymmenen ajan varoittanut
ohjekirjassaan pitämästä kännykkää lähellä sydäntä. Isot valmistajat
ilmoittavat nyt myös kännyköiden käyttöohjeissa, ettei niitä tule pitää
ihossa kiinni. Monet niistä suosittavat vähintään tuuman turvaväliä.
Kännykkä
on radiolähetin, joka ottaa yhteyden määräajoin tukiasemaan kertoakseen
sijaintinsa. Puhuessa kännykkä lähettää purskeisesti viestejä
tukiasemalle. Jos matkalle sattuu esteitä, se automaattisesti lisää
säteilytehoaan, tarvittaessa jopa sata-kertaiseksi. Jo nyt tiedetään,
että kännykkää yli 10 vuotta aktiivisesti käyttäneillä on enemmän
aivokasvaimia sillä puolella päätä, jolla tavallisesti kännykkää
käytetään.
Toinen sähkömagneettisen säteilyn alue,
josta tiedetään suuren yleisön keskuudessa vähemmän, ovat tietokoneet.
Jos niissä on WLAN tai mokkula toiminnassa, jokaisen pitäisi ymmärtää,
että kyseessä on mikroaaltolähetin ja käyttötunteja on syytä rajoittaa.
Ihmisen
elimistö on hyvä radioaaltojen vastaanotin. Olemme siis antenneja.
Ihminen on suolaliuossäkki ja kudokset johtavat sähköä. Ihmisen
keskeiset elintoiminnot perustuvat aivojemme sähköisten viestien
hyväksikäyttöön. Sydämemme toimintaa voimme mitata mistä tahansa
iholtamme, niin voimakas on sen sähköinen sykäys liki kerran, jopa
kahdesti sekunnissa. Aivot, hermot, aistit toimivat ja välittävät
keräämiään tietoja sähköisesti.
Sähköisesti ohjautuvat
myös lihasten, sydämen ja ruuansulatuskanavan toiminnat. Ei siis ihme,
että ihmisen elintoiminnoissa esiintyy nykyisessä sähkömagneettisessa
maailmassa erilaisia oireita.
Maaseudulla ja
haja-asutusalueella on harvemmassa radiomastoja. Parhaillaan on menossa
valokuitukaapelien vetäminen koko maahan. Valokuitu on
ympäristöystävällistä ja energiaa säästävää. Valokuituverkkojen
kapasiteetti on käytännössä rajaton. Valokuitukaapeliyhteys voidaan
tuoda tietokoneelle asti ja siihen voidaan liittää myös puhelin.
Periaatteessa järjestelmä on edullinen ja terveellinen verrattuna
kännyköihin ja mokkuloihin.
Nyt on alkanut uusi vaihe
maaseudun asutuksessa. Korkeasti koulutetut ammattilaiset ovat
hakeutumassa haja-asutusalueille, ensin välittömään pakoon sähköisiä
elintoimintahäiriöitä ja sitten asttumaan tekemään työtään uusilla
paikkakunnmilla. Valokuituverkko tekee turvallisen työn tekemisen
mahdolliseksi koko maassa . – Ainakin Kouvolassa ja Iitissä,
maaseudulla.
Täydellinen juttu Maaseutu plus 1/2011 s. 10-11
